Tai seikkaillaan ja seikkaillaan. Esityksen juonena on oikeastaan vain erilaisia supertaitoja ja -voimia omaavien sankareiden yhden päivän aikana tapahtuva taitojensa treenaaminen. Tarinan pahis, nerokkaasti vain spottivalolla toteutettu Häiveaave, kyllä pari kertaa häivähtää näyttämöllä, mutta mitään sen pidempää tai jännittävämpää seikkailua siitä ei synny.

SANNA SILVENNOISEN ohjaama Talvisirkus Super on oikeastaan hyvin lähellä perinteistä numerosirkusta. Sirkusbändi Ninja Beatin johtaja Niko Votkin esittelee kunkin sankarin taitoineen kuin sirkustirehtööri konsanaan ja temppujen jälkeen seuraavat jopa lyhyet kiitokset. Nämä molemmat katkovat jo muutenkin ohutta ja repaleista juonta sekä hidastavat esityksen tempoa.

Toinen kutkuttava uusi hahmo on Gabyn jäätelötötteröä himoitseva pulu, jonka salainen ase on päästellä linnunkakkoja. Jättikokoisia, mutta yllättävän ketterästi liikkuvia ja tanssivia puluja on ensin yksi ja lopulta kokonainen jengi, jonka gangstaviittaukset tosin olisi voinut jättää poiskin. Jäätelökamppailu päättyy lopulta kaikkia tyydyttävällä tavalla ja Gabykin löytää vahvuutensa omana itsenään.

Itämaiset taistelulajit ovat esityksessä muutenkin esillä. Gabriele Gorian hallitsija pystyy kungfu-taidoillaan pysäyttämään ajan. Samaa taitoa karatella tavoittelee hänen tyttärensä, jota ensi-illassa esitti hienosti suomalainen Antonia Ortiz Myllylahti.

Yhdestä esityksen ällistyttävimmistä tempuista vastaa tulen voimia hallitseva supersankari nimeltä Liekittäjä eli Guzalnur Uqkun. Hän menee notkeusakrobatiassaan lähes solmuun asetellen samalla uskomattomalla taidolla palavia kynttelikköjä niin käsiinsä, jalkoihinsa, kuin suuhunsa ja päänsä päälle.

Liekittäjä eli Guzalnur Uqkun-

KOSKA TANSSIN TALON Erkko-Sali on 11 metriä korkea, antaa se komeat mahdollisuudet ilma-akrobatialle. Sitä nähdäänkin niin näyttävänä triotrapetsina (Jaimee Allen, Valpuri Kaarninen, Maria Peltola) kuin vauhdikkaana köysikeinunakin (Nathan Jones, Jaimee Allen). Yurida Ortega Fragoson hiuksistaroikuntanumero korkealla ilmassa on tanssillisessa sulavuudessaan hiuksia nostattava.

Talvisirkus Super sisältää monia hienoja hetkiä ja on visuaalisesti supersankarimaailmaan sopivasti kimaltelevan värikäs. Musiikkikin toimii moitteettomasti. Esityksen eri elementit eivät kuitenkaan sulaudu yhdeksi kokonaisuudeksi. Tulee tunne, että yritetään yhtä aikaa olla pelästyttämättä pienimpiä katsojia ja samalla säilyttää isompien lasten ja aikuisten mielenkiinto, jolloin kokonaisuus hajoaa tavoitteiltaan liian laajaksi.